tiistai 20. lokakuuta 2015

Kaakeliuunin lämmitysteho

Lämmityskauden taas alkaessa onkin sopivaa kertoa kaakeliuunin lämmitystehosta. Mikä on perinteisen kaakeliuunin teho, kuinka monta neliötä sillä lämmittää? Monesti minulta kysytään näitä, kun asiakkaat pohtivat eri tulisijavaihtoehtoja. 

Teollisesti valmistetuille varaaville takoille annetaan monesti tieto joko lämmönvarauskyvystä (esim. 55 kWh) tai lämmitysalasta (esim. 70 - 100 neliötä, mikä kuulostaa minusta kyllä hurjalta lupaukselta, että uunilla lämmittäisi pienen omakotitalon, tuskin riittää ainoaksi lämmönlähteeksi, ihmiset kun ovat nykyään tottuneet yli 20 asteen huonelämpötiloihin...). Perinteiselle kaakeliuunille en voi antaa vastaavia tietoja. Koska kaakeliuuneja ei pystytetä tietynkokoisista valmiista elementeistä kuten teolliset takat, vaan ne aina mitoitetaan korkeudeltaan, leveydeltään ja syvyydeltään juuri kohteeseen sopivaksi sekä muurataan yksilöllisesti paikan päällä, ei ole standardia, jonka mukaan mitata tehoja. Sama koskee esimerkiksi myös muurarin paikalla muuraamia tiilestä tehtyjä mittatilaustakkoja. Jokainen käsintehty uuni on yksilö.
Jokainen käsintehty kaakeliuuni on yksilö.

Ei hätää, voin vakuuttaa, että kaakeliuuni on erittäin kilpailukykyinen lämmittäjä teollisiin takkoihin verrattuna. Tiilellä, josta kakluunit muurataan, on erinomainen lämmönvaraavuus ja niin ikään huokoiset kaakelit varaavat hyvin lämpöä. Ja itse asiassa, nykyiset varaavat takat juontuvat kaakeliuuneista. Nykytakkojen ja kaakeliuunien varaavuus perustuu tulisijan sisällä kiertäviin savukanaviin, jotka kehiteltiin ensimmäisenä nimenomaan kaakeliuuneihin Ruotsissa jo 1700-luvulla. Ennen varaavia tulisijoja lämmöt karkasivat suoraan taivaalle savun mukana (kuten avotakoissa). 1700-luvulla taloja lämmitettiin ainoastaan tulisijoilla ja Ruotsissa huolestuttiin polttopuiden riittävyydestä, joten ruotsalaiset arkkitehti Cronstedt ja kenraali Frede kehittivät kiertävät savukanavat uuneihin, jotta lämpö saatiin paremmin talteen.

Nykytakkojen varaavuusperiaate ei siis ole yhtään erilainen (tai uusi keksintö) kuin vanhoissa rakkaissa kakluuneissa tai peltikuorisissa pönttöuuneissa. Kuinka savut sitten kiertävät uunin sisällä? Yleisimpiä malleja ovat ylä- tai alaliittymälliset uunit. Alaliittymässä savu nousee tulisijan sisällä ensin ylös ja sitten laskeutuu alas tulisijan molempia sivuja pitkin ja poistuu alhaalta piippuun. Jos uunissa on yläliittymä, savu nousee ensin ylös, sitten laskeutuu alas ja nousee jälleen ylös, ja poistuu ylhäältä hormiin. Taitavat muurarit toteuttavat myös muunlaisia rakenteita ja liittymiä.

Esimerkki uunin rakenteesta. Kuva kirjasta: Asp, G.E. 1902. Huonerakenteiden oppi. Turku: Turun Suomal. Kirjap.- ja Sanomal.-O.-Y.

Yksinkertainen periaate varaavuudessa, oli tulisija sitten uusi tai vanha, on se, että mitä enemmän tulisijassa on massaa (eli mitä suurempi se on), sitä paremmin ja kauemmin se varaa ja luovuttaa lämpöä. Mukavia lokakuun iltoja tulisijojenne ääressä!

Kaakeliuunien rakenteesta ja lämmityksestä voit lukea näistä linkeistä: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti