perjantai 18. marraskuuta 2016

Kiitos kuvista!

Sain asiakkaalta kuvia keittiöstä, jonne he joitakin vuosia sitten tilasivat Savimaakari-laattoja. Ai että on niin hienoa nähdä tuotteet asennettuna paikoillaan!

Aivan liian vähän ehdin käydä itse kuvaamassa valmiita kohteita, vaikka uusille asiakkaille juuri ne kuvat ovat tärkeitä tilauspäätöstä tehdessä. En ole mikään huippuvalokuvaaja ja aika aloittelija järjestelmäkameran käytössä. Minulla ei myöskään ole varaa palkata ammattikuvaajaa kiertämään kohteita ympäri Suomea. Pyydän toki asiakkailta kuvia lopputuloksesta, mutta harmittavan usein he unohtavat lähettää niitä.

En toivo mitään ammattitason kuvia, mutta pieni toive minulla olisi. Toivon, että kuvat olisivat isolla resoluutiolla ja päivänvalossa tai ainakin hyvässä valaistuksessa otettuja, silloin tuotteet ja koti tulevat kauneimmin esiin. Sähköpostiini voi lähettää isoja tiedostoja, se ei mene herkästi täyteen.

Lisää kuvia asiakkailta toivotaan siis, tuhannesti kiitos jo etukäteen! Ja tuhannesti kiitos asiakkaille, jotka kuvia ovat lähettäneet :)

Tässäpä niitä kuvia, varsin hieno keittiö kokonaisuudessaan!





torstai 27. lokakuuta 2016

Kädet saveen

Ohhoh, huomasin, että olen tänä vuonna kirjoittanut vain kaksi blogikirjoitusta... On aika pistää sormet näppäimistölle (kyllä, kirjoitan mieluiten tietokoneella kuin tabletilla, saatikka puhelimella... Olen sen verran vanha ja vanhanaikainen!), mutta on myös aika laittaa kädet taas saveen. Palaan marraskuun alusta äitiyslomalta kokopäiväisesti töihin. 

Sekalaista elämää on taas vietetty, koska olen kuitenkin tässä koko ajan käynyt töissä, enemmän tai vähemmän. Aina kun mies on kotona, minä menen töihin, läpsystä on vaihdettu vahtivuoroa ja koko perheen yhteinen aika ollut vähissä. Nyt mies jää isyyslomalle kotiin pikkumiehen kanssa ja minä pääsen töihin. Ja kyllä, pääsen töihin, on helpottavaa, kun saa työskennellä koko päivän ilman suurempia keskeytyksiä. Nyt kohta 9 kuukautta vanhan pojan kanssa työpäivä oli tasan päiväunien mittainen, eli n. 1,5-2 tuntia (onni, että poika nukkuu edelleen ulkona hyvin). Eihän siinä ajassa saa kauheasti aikaan. Minun työpaikkani on sen verran sotkuinen ja lapsille vaarallinen, etten voi päästää ryömivää lasta lattialle pyörimään, siksi ainoa mahdollisuus oli työskennellä lapsen nukkuessa. Kun poika oppi liikkumaan, ei paikalla olo kiinnostanut yhtään, en voinut esim. pitää häntä kantorepussa tai istuttaa rattaissa työskentelyn ajan, ja olisihan se ollut aika tylyä istuttaa lasta paikoillaan koko päivän... Välillä turhautti että työt edistyivät hitaasti, ja sitten tuli huono omatunto, että raahasin lasta töihin ja asiakastapaamisiinkiin. Tietysti mielelläni viettäisin kotona ainakin lapsen ensimmäisen vuoden, mutta, kuten monesti jo olen sen todennut täällä blogissakin, se ei ole meidän perheelle mahdollista.

Mm. tällaisia kaakeliuunin kaakeleita valmistui keväällä.
Työrintamalla onkin hyvä tilanne, sillä tilauskirjat ovat täyttyneet hyvin. Uusia tilauksia voin ottaa vastaan ensi vuoden helmikuussa. On käynyt jopa niin, etten osallistu tänä vuonna yksiinkään joulumyyjäisiin. Olin ilmoittautunut Ornamon joulumyyjäisiin ja Tampereen joulun designtorille, mutta valitettavasti jouduin perumaan molemmat, en yksinkertaisesti ehdi tekemään sinne myytäviä tuotteita... Tiedoksi siis tosiaan, että tällä hetkellä varastossa ei ole yhtään mitään (no ehkä muutama hassu laatta on), kaikki tuotteet tehdään nyt vain tilauksesta. Taidan tänä vuonna käydä ainakin Tampereen designtorilla ihan vain asiakkaana joululahjaostoksilla, aika ihanaa.

Mukavaa loppuvuotta!

Nyt on työn alla vihreä kaakeliuuni. Teen uunin värin aina toiveiden mukaan. Tässä mallaillaan tapettia ja uunin väriä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Lomailua

Olen äitiys-/kesälomalla. Meillä on viisi kuukautta vanha veikeä poikavauva, jota reilu kaksivuotias isosisko naurattaa. Niinpä niin, lomalla ja lomalla, pikkumies on ollut pajalla jo monta kertaa, olen tehnyt pienempiä ja pari jopa vähän isompaa tilausta. Kun oli talvi ja vauva vastasyntynyt, oli helppo käydä töissä, koska vauva nukkui niin hyvin ulkona. Mitä kylmempi sen paremmin. Toukokuussa oli helteitä, mutta silloin hommista ei tullut mitään, kun vauva nukkui vain pienissä pätkissä eikä ollut muutenkaan tyytyväinen. Itsekin olin ihan nuutunut. En ole helteiden ystävä, kesästä tykkään kyllä, mutta minulle riittää 20 - 23 astetta ja pilvipoutaa..

Alkuvuosi oli rankka, koska sairastelimme koko perhe monta kuukautta putkeen. Esikoisen päiväkodissa riehui  jos monenmoista tautia ja hän toi ne kaikki tietysti kotiin. Synnytyskin meni flunssassa. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut kuinka todella kipeä olinkaan. Hoidin kyllä vauvan, mutta en sitten juuri muuta, tuli lähinnä maattua sohvalla tai sängyssä. Yleisvointi oli surkea. Edes ruuanlaitto ei onnistunut. Onneksi itse synnytyksestä toivuin nopeasti eikä siitä jäänyt vaivoja.

En ole pystynyt pitämään juurikaan oikeaa äitiyslomaa, lukuunottamatta muutamaa hassua päivää keväällä ja kesäkuun loppua, jolloin pääsimme koko perhe viikoksi Lappiin, jossa isoisovanhemmat kovasti jo odottivat näkevänsä pikkuisia. Oikealla äitiyslomalla tarkoitan siis sellaisia päiviä, jolloin ollaan vain vauvan kanssa kotona eikä ole mitään velvotteita yritystä kohtaan (ei edes sähköpostin lukemista tai laskujen maksamista).

Valmistin asiakkaalle koristelaattoja keittiön kaappien välitilaan.

Laatat valkoista saumausta vaille.
Kun esikoinen jäi päiväkodista kesälomalle, (ja kun toimitin pari viimeistä pikkutilausta asiakkaille...) minäkin vihdoin pääsin oikeille lomille ja sitä jatkuu aina elokuun puoleen väliin asti, jolloin päiväkoti taas aukeaa. Nyt olen tietoisesti pitänyt päiviä, jolloin en avaa työsähköpostia. Tuleekin pisin kesäloma vuosiin 😊 Parhaimmillaan olen tainnut pitää aiemmin jopa kahden viikon (!) kesäloman, ei puhettakaan mistään kahdeksasta viikosta.

Lomilla minut saa kyllä kiinni, parhaiten sähköpostilla (vaikken sitä päivittäin avaakaan), kannattaa kysellä jo syksyn tilauskannasta. Ja heti kun kehuskelen olevani vihdoin lomalla, voin ilmoittaa pari työkeikkaa tähän kesälle. Ensi viikonloppuna la - su 23. - 24.7. olen Turussa Perinne elää -tapahtumassa Luostarinmäen käsityöläismuseolla. Minut löytää savenvalajan pajasta, tietysti! Elokuun lopulla osallistumme taas Loviisan Wanhat talot -tapahtumaan, tervetuloa myös sinne! Loviisasta tulee varmasti taas oma blogikirjoitus. Ja toki pajalle voi tulla aina sopimuksen mukaan katsomaan kaakeliuuni- ja seinälaattavaihtoehtoja.

Haalin kirjastosta kesädekkareita, joita olen lukenut, jos lapset ovat sattuneet nukkumaan päiväunet yhtäaikaa. Leppoisaa ja sopivan lämmintä kesää!

Dekkarit kuuluvat kesään? Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuva sarja on hyvää hömppää. Suosittelen myös Aki Ollikaisen Mustaa satua, sekä hänen esikoistaan Nälkävuotta! Eivät ole siis dekkareita, mutta mainioita yhdistelmiä historiaa, jännitystä ja juonimutkia.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Designtori Tampereella sunnuntaina 15.5.

Kuulumisia äitiyslomalta: täytyy vähän näkyä ja markkinoida lomallakin, tulkaa siis moikkaamaan Tampereen Designtorille sunnuntaina 15.5.! Mukana lajitelma laattoja :)


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Aika jäädä lomalle

Olen jäämässä tuplalomalle, nimittäin joulu- ja äitiyslomalle. Meille syntyy toinen lapsi ensi vuonna.

Loma tulee todella tarpeeseen, sillä olen ollut ennätyskiireinen. Työt kasautuivat kummasti tähän loppuvuoteen. Palasin töihin ensimmäiseltä äitiyslomalta viime kesänä, ja silloin minulla olisi ollut vaikka kuinka paljon aikaa tehdä kaakeleita, mutta jostain syystä ihmiset aktivoituivat tänä vuonna tilaustensa kanssa todella myöhään. Tavallisesti minulla on töitä tasaisesti ympäri vuoden (paitsi tammi- ja helmikuu ovat hiljaisempia), mutta tänä vuonna ei ollutkaan niin. En tiedä, tekikö lämmin syksy vai mikä sen, että asiakkaat ryhtyivät hoitamaan uuniasioitaan vasta loppuvuodesta. Tosin on tämä joulukuukin ollut ennätyslämmin, missä se talvi viipyy...?!

Nyt sitten joudun suureksi harmikseni kieltäytymään töistä, koska en voi ottaa niitä enää vastaan. Enää ei riitä aika ja työn fyysisyyskin tulee vastaan, tämän vatsan kanssa on jo vähän erilaista liikkua. Vaikka jään nyt äitiyslomalle, toimitetaan tilaukset asiakkaille sopimusten mukaan, osa vielä tammikuun puolella. Onneksi olen voinut varsin hyvin (lukuunottamatta työväsymystä) ja pystynyt tekemään töitä. Joitain raskaimpia hommia (nosteluita yms.) en voi enää tehdä. Kun asiakkaat tulevat noutamaan kaakeleita, olen yleensä kantanut isot laatikot valmiiksi lastauslaiturille, mutta tällä hetkellä siinä on itsepalvelu, ja onneksi on nokkakärryt :)

Loppuvuodesta valmistui mm. näitä Art deco -laattoja asiakkaalle keittiön kaappien välitilaan. Koko 200 x 200 mm.

Töitä on nyt loppuvuodesta ollut vähän liikaakin, sillä on taas aika kova paine kerätä rahaa säästöön äitiyslomaa varten, että voin ylipäätään olla pois töistä. Firmalla on joitakin juoksevia kuluja, joita ei vain voi keskeyttää. En tälläkään kertaa voinut/ehtinyt kouluttaa ja palkata sijaista lomani ajaksi, enhän kerinnyt olla töissä kuin puolisen vuotta. Viime kerralla pohdin yksinyrittäjän äitiysloman ongelmia täällä.

Loppuvuodesta ylimääräisiä töitä teetätti uunihommien lisäksi kahdet joulumyyjäiset, joille osallistuin: Ornamon Design joulumyyjäiset Helsingissä ja Designtori Tampereella. Minulla ei ollut aikaa tehdä tuotteita kauheasti varastoon, koska syksyllä oli onneksi "oikeita" töitä. Ilmoittauduin kesällä myyjäisiin, koska en vielä silloin tiennyt syksyn työtilanteesta, ja nyt myyjäiset aiheuttivat vain lisästressiä. Onneksi Helsingistä tuli mukavasti myyntiä, helsinkiläiset ostivat pöydän lähes tyhjäksi (kiitos siitä!), mutta harmi tamperelaisille, joille minulla ei ollutkaan tarjota niin paljon valikoimaa seuraavana viikonloppuna Designtorilla. Keramiikkaa ei valmisteta kovin nopeasti, joten viikossa ei olisi ehtinyt mitenkään tehdä lisää tavaraa. En voinut myöskään perua tapahtumia, sillä paikkamaksut oli tietysti jo maksettu, eikä niitä näin lyhyellä varoitusajalla olisi saanut takaisin.

Ornamon Design joulumyyjäiset Helsingissä.

Sopivasti pahimpaan työruuhkaan alkoivat sitten koneetkin hajoilla töissä. Ensin meni yksi kaakelien polttouuni rikki ja se ruuhkautti pahasti työt. Sitten hajosi lasituskaapin uppopumppu (kesti se kyllä lähes 9 vuotta, ihme juttu nykypäivänä, eikä ollut edes mikään kallein pumppu!). Ilmankin uppopumppua pärjää, mutta se on parempi työturvallisuuden kannalta. Uppopumpun avulla lasituskaapin takaseinään luodaan vesiverho, joka sitoo ruiskutettavaa lasitetta ilmasta ja estää sen leviämisen ympäristöön. Ei se nyt olisi vaikea hankkia ja asentaa uutta pumppua, mutta tuhraantuuhan siihenkin rautakauppareissuun aikaa, kun kaikki aika pitäisi olla tiiviisti pajalla kädet savessa. Olen tehnyt pitkiä työpäiviä ja viikonloppuja, ja huomaan kyllä, että raskaana ollessa sitä ei vain jaksa painaa töitä samaa tahtia kuin tavallisesti. Täytyy syödä ja pitää taukoja useammin ;) Ja ei hätää, en nyt sentään oman tai lapsen terveyden uhalla töitä tee, järki on kädessä.

Tässä muuten pari kuvaa Vilja-uunista, joka valmistui juuri ennen joulua:

Kuva: Tulitupa/Daniel Riesen.

Kuva: Tulitupa/Daniel Riesen.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että väsyneenä mutta onnellisena jään lomalle (kunhan viimeisetkin tilaukset on saatu toimitettua asiakkaille!). Kaakelitehtaan kuulumisia voi seurata loman aikana täällä blogissa sekä Facebookissa, Instagramissa ja Pinterestissä ja tietysti sähköposti info(at)kaakelitehdas.fi toimii edelleen. Toivotan kaikille rauhallista joulun aikaa ja onnea uudelle vuodelle 2016!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Kaakeliuunien pienhiukkaspäästöt

Aamulehti sai aikaan viime viikkoisella jutullaan puukiukaiden kieltämisestä (AL 26.10.2015) jälleen kerran aikaan vilkkaan keskustelun tulisijojen pienhiukkaspäästöistä, puunpolton kieltämisestä, EU:sta ja ekologisuudesta. Ihmiset kauhistelivat, kieltävätkö THL tai EU nyt kaikki tulisijat kokonaan, ja mitä käy vanhoille tulisijoille, pitääkö ne purkaa?!

Kuva: http://byggnadsvard.fi/fi

Sanottakoon, että Aamulehden jutussa THL:n ylilääkäri esittää ainoastaan ehdotuksen, kysymys ei siis ole mistään voimaan tulevasta säädöksestä. Kaakeliuunien valmistajana seuraan tiiviisti EU:n tulisijojen pienhiukkaspäästöjä koskevan direktiivin valmistelua. Tosin aiheesta on vaikea saada tietoa, mikään taho ei tiedota siitä pienille valmistajille, joten aika paljon olen oman tiedonhankinnan ja tiedotusvälineiden varassa. 

Kysymys on siis EU:n aikomuksesta vähentää puunpoltosta tulevia terveydelle haitallisia pienhiukkaspäästöjä. Tulevassa direktiivissä (EcoDesign-direktiivi) kaavaillaan (tällä hetkellä, direktiivi ei ole vielä voimassa) päästörajoituksia teollisesti valmistetuille uusille tulisijoille, ei siis jo olemassa oleville tai uusille paikalla muuratuille, mukaan lukien perinteiset kakluunit. Myös kiukaat ovat jäämässä ilmeisesti direktiivin ulkopuolelle. Onneksi! Se olisikin Kaakelitehtaan loppu, jos en saisi enää valmistaa kaakeliuuneja. Siinä katkeaisi jälleen kerran kaakeliuunien historia ja uunikaakelien valmistuksen käsityötaito häviäisi. Minulle tulisi ammatinvaihto eteen. Samalla lailla häviäisi perinteikäs muurareiden ammattikunta. Muurarit, jotka muuraavat tiilitakkoja ja kaakeliuuneja asiakkaiden toiveiden mukaan saisivat myös vaihtaa ammattia tai kouluttautua teollisten takkojen pystyttäjiksi.

Miksen sitten valmistaudu direktiivin tuloon ja testaa valmistamiani kaakeliuuneja ja tee niistä vähäpäästöisiä? Siksi että testaaminen on todella kallista, ei yhden hengen yrityksellä ole siihen varaa (ei pelkkään testiin saatikka tuotekehittelyyn). Ja kuinka standardisoidaan uniikki uuni? Kuten edellisessä jutussa Kaakeliuunin lämmitystehosta kerroin, jokainen valmistamani kaakeliuuni on yksilöllinen, eikä lämmitysteholle voida antaa tarkkoja tietoja, niin sama koskee hiukkaspäästöjä. Jokainen uuni on erilainen ja testitulokset olisivat erilaiset joka uunin kohdalla. Mutta yhteistyöehdotuksia otetaan vastaan, jos joku on innokas kehittämään omalla rahoituksella perinteiset kakluunit uusien standardien mukaisiksi unohtamatta käsityötä ja yksilöllisyyttä!

Puunpoltto on herkkä aihe suomalaisille, varmaan lähes kaikilla on jonkinlainen kokemus vähintään nuotion sytyttämisestä, kesämökin puukiukaasta tai kotona takan lämmittämisestä. Jokainen tietää tietysti, miten tuli tehdään parhaiten, eikä siinä saa tulla neuvomaan. Puhtaan polton ohjeissa neuvotaan, että poltetaan vain täysin kuivaa ja puhdasta (ei maalattua jne.) puuta, mutta kuinka on käytännössä? Tulisijojen valmistajat antavat ohjeet (niin Kaakelitehdaskin, täällä) tulisijan käyttöön, mutta kuinka moni lukee ne? "Kyllähän minä nyt tiedän miten takkaa poltetaan!" 

On tietysti hienoa, että ihmisten terveydestä huolehditaan ja että ympäristöä mietitään ja kehitetään uusia keinoja sen säästämiseen, mutta auttaako tekniikka kaikkeen? En oikein usko, että tekniikalla voidaan poistaa käyttäjän vastuu. Mietityttää vain, onko testatuista ja sertifioiduista tulisijoista mitään hyötyä, jos ihmiset kuitenkin polttavat likaista ja märkää puuta? Omilla polttotavoilla voit siis tehdä paljon!

Testaa, poltatko puuta mahdollisimman puhtaasti: http://www.hiukkastieto.fi/pienhiukkaslaskuri/

Tietoa ja artikkeleita aiheesta esim. näistä linkeistä:

Tässä on myös mielenkiintoinen juttu, voisiko kuorittu puu olla paras vaihtoehto sytytysvaiheeseen? http://www.hs.fi/kotimaa/a1421468610171

Ps. Joulu lähestyy (!) ja Kaakelitehtaan löydät tänä vuonna näistä joulumyyjäisistä: 
4. – 6.12.  Ornamo Design joulumyyjäiset Kaapelitehdas, Helsinki
12. – 13.12. Designtori Tampere Tullikamari, Tampere

Joulumyyjäisistä näitä kakluunituikkuja. Kuva: Ruusutapetilla-blogi.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kaakeliuunin lämmitysteho

Lämmityskauden taas alkaessa onkin sopivaa kertoa kaakeliuunin lämmitystehosta. Mikä on perinteisen kaakeliuunin teho, kuinka monta neliötä sillä lämmittää? Monesti minulta kysytään näitä, kun asiakkaat pohtivat eri tulisijavaihtoehtoja. 

Teollisesti valmistetuille varaaville takoille annetaan monesti tieto joko lämmönvarauskyvystä (esim. 55 kWh) tai lämmitysalasta (esim. 70 - 100 neliötä, mikä kuulostaa minusta kyllä hurjalta lupaukselta, että uunilla lämmittäisi pienen omakotitalon, tuskin riittää ainoaksi lämmönlähteeksi, ihmiset kun ovat nykyään tottuneet yli 20 asteen huonelämpötiloihin...). Perinteiselle kaakeliuunille en voi antaa vastaavia tietoja. Koska kaakeliuuneja ei pystytetä tietynkokoisista valmiista elementeistä kuten teolliset takat, vaan ne aina mitoitetaan korkeudeltaan, leveydeltään ja syvyydeltään juuri kohteeseen sopivaksi sekä muurataan yksilöllisesti paikan päällä, ei ole standardia, jonka mukaan mitata tehoja. Sama koskee esimerkiksi myös muurarin paikalla muuraamia tiilestä tehtyjä mittatilaustakkoja. Jokainen käsintehty uuni on yksilö.
Jokainen käsintehty kaakeliuuni on yksilö.

Ei hätää, voin vakuuttaa, että kaakeliuuni on erittäin kilpailukykyinen lämmittäjä teollisiin takkoihin verrattuna. Tiilellä, josta kakluunit muurataan, on erinomainen lämmönvaraavuus ja niin ikään huokoiset kaakelit varaavat hyvin lämpöä. Ja itse asiassa, nykyiset varaavat takat juontuvat kaakeliuuneista. Nykytakkojen ja kaakeliuunien varaavuus perustuu tulisijan sisällä kiertäviin savukanaviin, jotka kehiteltiin ensimmäisenä nimenomaan kaakeliuuneihin Ruotsissa jo 1700-luvulla. Ennen varaavia tulisijoja lämmöt karkasivat suoraan taivaalle savun mukana (kuten avotakoissa). 1700-luvulla taloja lämmitettiin ainoastaan tulisijoilla ja Ruotsissa huolestuttiin polttopuiden riittävyydestä, joten ruotsalaiset arkkitehti Cronstedt ja kenraali Frede kehittivät kiertävät savukanavat uuneihin, jotta lämpö saatiin paremmin talteen.

Nykytakkojen varaavuusperiaate ei siis ole yhtään erilainen (tai uusi keksintö) kuin vanhoissa rakkaissa kakluuneissa tai peltikuorisissa pönttöuuneissa. Kuinka savut sitten kiertävät uunin sisällä? Yleisimpiä malleja ovat ylä- tai alaliittymälliset uunit. Alaliittymässä savu nousee tulisijan sisällä ensin ylös ja sitten laskeutuu alas tulisijan molempia sivuja pitkin ja poistuu alhaalta piippuun. Jos uunissa on yläliittymä, savu nousee ensin ylös, sitten laskeutuu alas ja nousee jälleen ylös, ja poistuu ylhäältä hormiin. Taitavat muurarit toteuttavat myös muunlaisia rakenteita ja liittymiä.

Esimerkki uunin rakenteesta. Kuva kirjasta: Asp, G.E. 1902. Huonerakenteiden oppi. Turku: Turun Suomal. Kirjap.- ja Sanomal.-O.-Y.

Yksinkertainen periaate varaavuudessa, oli tulisija sitten uusi tai vanha, on se, että mitä enemmän tulisijassa on massaa (eli mitä suurempi se on), sitä paremmin ja kauemmin se varaa ja luovuttaa lämpöä. Mukavia lokakuun iltoja tulisijojenne ääressä!

Kaakeliuunien rakenteesta ja lämmityksestä voit lukea näistä linkeistä: